Harlequin-leppäkerttujat valloittavat maailman suurella nopeudella

Anonim

Monien maiden invasiivisen ulkomaalaisen harlekiini-leppäkerin saapuminen ja sitä seuraava dramaattinen lisääntyminen on saanut tieteellisen yhteisön huomattavaa vapinaa.

"Tämän lajin nopea levinneisyys on innoittanut biologeja tutkimaan hyökkäysprosessia maailmanlaajuisesti", kertoo Helen Roy Ekologian ja Hydrologian keskuksesta Isossa-Britanniassa. Hän on Springerin Biological Invasions -lehdessä julkaistun artikkelin johtava kirjailija, joka sisältää tutkijoiden näkemyksiä 45 laitoksesta maailmanlaajuisesti liittyvistä maailmanlaajuisista tutkimustyöstä. Paperi on osa hyönteisten hyökkäyksistä juuri julkaistua erityiskysymystä.

Harlekin-lepakotikukka (Harmonia axyridis) otettiin käyttöön joissakin maissa biologisena torjunta-aineena maataloudellisia tuholaisia, kuten kirvoja vastaan. Se on kuitenkin myös levinnyt maihin, joissa sitä ei ole tarkoituksellisesti vapautettu. Se on erityisen uhka paikallisille kasvatuslajeille ja muille hyönteisille, jotka ruokkivat kirvoja. Esiteltiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloille vuonna 1916, ja se on nopeasti hyökännyt Kanadaan, useimpiin Eurooppaan ja muutamiin Etelä-Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan ja Pohjois-Afrikkaan. Esimerkiksi EU: n markkinoille vuonna 2010, se on laajentanut alueensa etelään 300 kilometriä vuodessa. Se perustettiin kaikkialla Alankomaissa neljän vuoden kuluessa sen käyttöönotosta. Osa menestyksestä näyttää olevan sen kyky menestyä monissa erilaisissa elinympäristöissä ja ilmasto-olosuhteissa.

Se ei kuitenkaan ole kaikkien tutkimusyhteisön satamasta ja synkeydestä kertova viesti. Maalikuvion ruokavaliota, elinympäristöä ja ilmastoja, joissa kukoistaa, sekä tekijöitä, jotka tulevat haasteeseen levinneiksi, on tutkittu. Hyönteinen on innoittanut globaaleja yhteistyökumppaneita ja antanut sysäyksen biologisten hyökkäysten ymmärtämiselle eri maissa ja niiden välillä. Työtä on myös tehty tunnistamaan mahdolliset luonnolliset viholliset, jotka saattavat säännellä harlekiinikamppereiden populaatioita, kuten naudanpaimenkoira Dinocampus coccinellae, joka esiintyy maailmanlaajuisesti ja käyttää useimpia lintujen lintujen tyyppejä isännäksi.

Paperissa korostetaan myös sitä, miten niin kutsutut kansalaistiede-hankkeet tarjoavat tutkijoille korvaamatonta tietoa, jolla seurataan lintujen ja muiden lintujen leviämistä. "Yleisön osallistuminen tämän lajin seurantaan useissa maissa ympäri maailmaa on inspiroivaa ja se on toimittanut tietoja mittakaavoista, jotka eivät muuten olisi saavutettavissa", lisää Roy. Tällaiset havainnot ovat johtaneet erilaisten lähestymistapojen kehittämiseen muiden invasiivisten ulkomaalaisten lajien tutkimiseen ja seurantaan.

Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansalaiset käyttävät online-kyselyä //www.ladybird-survey.org tallentamaan tietoja harlekiinien lintujen leviämisestä sekä havainnoista muihin leppäkerttuihin. Tällaisista aloitteista saadut kokemukset ovat auttaneet kehittämään lähestymistapoja kansalaistutkimukseen ja innoittaneet uusia hankkeita sekä maiden sisällä että maiden kesken.

"Kansantalouden kytkeytyminen tutkijoiden maailmanlaajuisiin yhteistyöhankkeisiin tarjoaa tarvittavan tiedon laajuuden, jotta voidaan vastata monien monimutkaisten ekologisten kysymysten käsittelemiseen", Roy kertoo, mikä selittää, mitä tulevaisuus koskee harlequin-leppäkerttua koskevaan tutkimukseen.

menu
menu